Olipa kerran prinsessa ja prinssi tai olivat jo olleet useita vuosia. Prinsessa unelmoi menevänsä naimisiin prinssinsä kanssa, mutta prinssi ei ollut häntä kosinut, vaikka sopivia tilaisuuksia siihen oli ollut useita. Prinsessa oli kokemuksen kautta huomannut, ettei painostaminen ollut kannattavaa. Toisaalta hänen oma mielenkiintonsa prinssiä kohtaan saattaisi laantua, jos kosintaa ei alkaisi kuulua.

Prinsessa mietti tilanteeseen ratkaisua ja alkoi pohtia, miksi oikein haluaisi naimisiin. Sitoakseen prinssin itseensä koko loppuelämäkseen? Eihän sellainen ole mahdollista. Yksi yleisistä eron syistä on se, että alkaa pitää toista itsestään selvyytenä. Prinsessa tajusi myös, ettei kyse ollut taloudellisen tilanteen turvaamisesta vaan ehkä eniten kaikesta kyse oli romanttisen rakkauden kaipuusta. Romanttista rakkautta taas prinsessa sai prinssiltä jo ilman naimisiin menoakin. Näin ollen prinsessa sai asian suhteen ainakin hetkittäisen rauhan ja malttoi odottaa prinssin aloitetta naimisiin menosta.