Olipa kerran prinsessa, joka toivoi löytävänsä sen oikean. Prinsessa kävi ahkerasti ulkona ja tapasi tuttuja. Prinssin löytämisessä oli kuitenkin haasteita, koska jostain syystä prinssit katosivat muutaman päivän tai viikon tuntemisen jälkeen. Jos prinsessa olisi katsonut tarkasti peiliin, olisi hän nähnyt kauniin ulkokuoren sijaan epävarman neidon. Neidon, joka ei ollut huomannut antaa prinssille tilaa vaan pelkkien äänettömien eleiden avulla takertui kulloiseenkin prinssiin ja tällä tavoin ajoi heidät perääntymään paikalta.

Prinsessalla oli myös sisko, joka oli kruunattu kuningattareksi. Kuningattarella oli kaikki, mistä prinsessa osasi vaan haaveilla. Hän oli naimisissa, hänellä oli lapsia ja elämälle selkeä suunta ja tarkoitus. Osin siitä johtuen, että elämässä kaikki oli hyvin, hänellä oli kuitenkin useita pelkoja. Mitä jos lapsille sattuu jotain? Entä jos puoliso sairastuu vakavasti? Mitä jos tulee sota ja niin edelleen? Lopulta hän pelkäsi niin paljon, että hän itse sairastui. Olisipa hän osannut jättää menneiden ja tulevien murehtimisen ja osannut nauttia siitä, että juuri nyt kaikki oli hyvin.